RUNSAUS, JOTA KANNAMME MUKANAMME

Halusin jakaa teille tämän eilen maalaamani kuvan, koska se innoitti minua ajattelemaan kaikkea sitä runsautta, jota kannamme mukanamme. Hyvin usein, kun katsomme tulevaisuuteen ja pohdimme mitä kaikkea meidän tulisi vielä saavuttaa ennen kuin olemme itsemme mielestä valmiita, me emme aina näe kaikkea sitä runsautta, jota kannamme jo mukanamme. Miksi näin tapahtuu? Miksi olemme niin sokeita omille kyvyillemme sekä lahjoillemme? 

Uskon, että yksi syy löytyy siitä, että meidät on opetettu hakemaan vastauksia itsemme ulkopuolelta. Meidät on opetettu kohdistamaan katse ympäristöömme, ei meihin itseemme. Hyvin usein ajattelemme, että meidän tulisi tehdä näin ja koittaa saavuttaa seuraava etappi ennen kuin olemme OIKEASTI valmiita. Ja koko tuon etsinnän ajan kannamme mukanamme valtavaa runsautta. Kun vain oivaltaisimme kuunnella itseämme ja etsiä vastauksia omasta sydämestämme. 

Se ei kuitenkaan ole kovin helppoa, koska kukaan ei ole meille tällaisia asioita lapsuudessa opettanut. Harva on päässyt kasvamaan tietoisten vanhempien huomassa tai päässyt käymään läpi nuoruuteen kuuluvaa virallista opetussuunnitelmaa omaa sydäntään kuunnellen. Usein menemme elämässämme siihen suuntaan mihin meitä ohjataan, suuntaan, johon meitä kannustetaan, tai suuntaan, joka meiltä pahimmassa tapauksessa vaaditaan.  Nyky-yhteiskunnassa meillä ei ole kovinkaan paljon mahdollisuuksia seurata sydäntämme. Meillä ei ole yhteiskunnallisesti työkaluja opastaa ihmisiä lapsuudesta käsin kuuntelemaan sekä seuraamaan omaa sydäntään. 

Silti, kaiken tämänkin jälkeen, oma sydämemme kuiskailee meille koko ajan uudelleen. Se koittaa muistuttaa meitä niistä asioista, jotka tuottavat meille iloa. Se koittaa muistuttaa meitä alati kaikesta siitä runsaudesta, jota kannamme sisällämme. Kaikesta siitä runsaudesta, joka on aivan sormiemme ulottuvissa, jos vain kuuntelisimme sydäntämme. Se koittaa muistuttaa meitä kaikesta siitä runsaudesta, jota emme näe, koska katsomme ulospäin ja etsimme vastauksia ympäriltämme. Emme useinkaan sisältämme. Kuuntelemme läheisiämme, emme sydäntämme. Kuuntelemme opettajia ja mentoreita, mutta emme sydäntämme.

Eilen maalaamani maalaus toi mieleeni sydämemme runsauden symboliikan ja muistutti minua itseäni siitä, miten sokeita joskus olemme omalle runsaudellemme ja omalle kyvykkyydellemme rakentaa itsemme näköistä elämää. 

Tämän maalauksen myötä lähetän maailmaan toiveen, että jokainen ihminen voisi löytää itsestään, maalauksen naisen tavoin, oman runsautensa. Toivon, että me jokainen saisimme varmuuden omasta runsaudestamme ja uskaltaisimme luottaa siihen samalla tavoin, kuin maalauksen nainen luottaa omaan valtavaan runsauteensa, jota hän kantaa koko ajan mukanaan. Me kuljemme läpi elämän tämä runsaus matkassamme ja jokaisen omaksi kohtalokseen jää oivaltaa tämä runsaus omassa olemuksessaan. Älä siis sivuuta tätä suurta runsautta, joka kulkee koko ajan matkassasi mukana. Opettele kuuntelemaan sydäntäsi ja löydä itsestäsi rohkeus kulkea sydämesi suuntaan. 

Sydämen polku on kaikista antoisin polku ja toivoisin, että jokainen pääsee sen ajallaan kokemaan. 

Sydänhalauksin ja kaikkea mahdollista runsautta elämääsi toivotellen, Reija 

Ps. Pääset näkemään kuvan isommassa koossa yritykseni facebook sivuilta tai Instagran tililtäni  Reij_art