SINUN TARINASI 

Sain viettää tänä aamuna ihanan kiireettömän aamun ilman turhia suunnitelmia tai aikataulullisia velvoitteita. Makoilin sängylläni ja annoin ikkunan läpi paistavan auringon lämmittää kehoani. Tein muutamia avaavia liikkeitä kehollani ja herättelin kehoani lempeästi hereille. Sitten jäin hetkeksi paikoilleni ja annoin mielikuvieni rauhassa leijailla mieleeni. Tunsin valtavaa levollisuutta ja rauhaa sydämessäni. Kasvoilleni nousi jopa pieni hymyn häive. En muista koska olisin viimeksi sallinut itselleni tällaisen kiireettömän aamun ilman aikatauluja. 

Siinä sängylläni lepäillessä mietin omaa elämääni ja kaikkea sitä mitä olen päässyt kokemaan tähän mennessä, en ainoastaan tämän elämän aikana vaan myös muiden elämieni aikana muilla aikajanoilla. Katselin lasikaapin päällä lepäävää rumpuani ja yhtäkkiä tunsin valtavan kutsun viedä itseni pienelle rumpumatkalle. Nousin ylös ja otin rummun käsiini. Istahdin uudelleen sängyn päätyyn ja aloin rummuttaa rumpuani hyvin kevyesti rauhalliseen sydämenlyönnin tahtiin…. pum pum…. pum pum….. pum pum….

Oman rumpuni äärellä tunnen aina valtavaa rauhaa sydämessäni. Rummutuksen rytmi tuntuu tuudittavan minut aina johonkin hyvin turvalliseen paikkaan, jossa aika katoaa ja jäljelle jää vain tuhannet ohikiitävät tarinat, joita mieleeni nousee. En joutunut tälläkään kertaa odottamaan pitkään tarinoiden esiin tuloa ja haluaisinkin jakaa sinulle oman matkani oman rumpuni äärellä. Haluaisin samalla, että kuvittelet itsesi näiden tarinoiden päähenkilöksi ja vain tunnustele millaisia ajatuksia ne nostavat mieleesi. 

Muutamien ensimmäisten rummunlyöntien jälkeen mieleeni alkoi hahmottumaan ensimmäinen tarina nuoresta tytöstä, joka asteli vehreällä metsäpolulla eteenpäin auringon säteiden tuikkiessa puunlatvojen väleistä maahan saakka. Tytön astellessa eteenpäin näin miten metsän eläimet olivat saapuneet polun läheisyyteen seuraamaan tarkkaavaisesti tytön askelia. Tyttö huokui rakkautta ja sisäistä tasapainoa. Hän hymyili sädehtivästi eläimille ja kulku suoraa polkua eteenpäin eläinten koostaen hänelle hieman kuin kunniapolun metsän keskelle. Tyttö asteli varmoin askelin eteenpäin sydän täynnä luottamusta ja ei aikaakaan, kun valo hänen edessään alkoi kirkastumaan ja mielikuvat muuttuivat toisenlaisiksi…

Hänen olemuksensa muuttui hieman. Nyt hän käveli eteenpäin puhtaan valkoisessa salissa, jossa ihmiset hänen ympärillään olivat tehneet hänelle kunniapolun hänen eteensä. Hän oli nuori nainen ja hän kantoi hohtavaa valkoista hametta päällä, joka ulottui aivan lattian pintaan saakka. Hän sädehti ja hänen hymynsä tarttui kaikkiin ihmisiin hänen ympärillään. Aivan kuin häntä olisi juhlistettu jotenkin ja ihmiset hänen ympärillään halusivat osallistua tuohon iloa ja naurua täynnä olevaan juhlaan. 

Tunsin rummun äänen syvenevän ja tasoittuvan, aivan kuin olisin rummuttanut rumpuani unen rajamailla. Aistien silti ympäristöäni ja mieleeni nousevia tarinoita. 

Naisen astellessä eteenpäin tuolla hohtavan valkoisessa salissa, ympäristö alkoi jälleen muuttumaan. Nainen muutti muotoaan ja hänestä tuli kuningas. Hän astelin oman kuningassalinsa keskuskäytävää pitkin eteenpäin, kohti omaa valtaisuintaan. Ihmisten juhliessa ja riemuitessa hänen ympärillään. Linna oli rakennettu harmaasta kivestä ja seiniä koristi massiiviset kynttiläkoristeet. Kuningas oli kutsunut kansan luokseen juhlistamaan hyvin onnistunutta sadonkorjuuta. Hän hymyili ihmisille ja tunsi aitoa iloa siitä, että he olivat yhdessä onnistuneet luomaan täydellisen sadon tulevalle vuodelle. Toimeentulo ja selviytyminen seuraavaan satokauteen oli taattu kaikille.

Valtaistuimelleen astellessa maisemat alkoivat muuttumaan uudelleen ja hän muuttui nuoreksi ahkeraksi talonpojaksi, joka asteli viljelysten seassa ihmisten keskellä eteenpäin tarkistaen viljan kasvua. Hän oli täynnä iloa ja hänen kasvonsa sädehtivät. Ihmiset seurasivat hänen kulkuaan pellolla ja tämän nuoren miehen innostus tuntui tarttuvan kaikkiin hänen ympärillään. Hän oli täynnä elinvoimaa ja hän tiesi mitä hän oli tekemässä. Hän kannusti muita ihmisiä antamaan parhaansa yhteisen sadonkorjuun takaamiseksi. Kukapa ei olisi hänestä pitänyt, koska hän toi aitoa iloa ihmisten sydämiin. 

Nuoren miehen astellessa ateenpäin maisemat alkoivat muuttua jälleen ja hän muuttui vanhaksi tietäjänaiseksi, joka hääräsi valtavan höyryävän padan äärellä. Hänen ympärillään oli suuri määrä ihmisiä ja he seurasivat hiljaa tämän naisen hääräilyjä padan äärellä. Hän puhui ihmisille, opetti heille asioita, kertoi tarinoita menneistä ajoista. Hänet tunnettiin suurena parantaja ja hänen viisautttaa arvostettiin. Hän oli koko tuon pienen yhteisön sydän, jonka luokse ihmiset kulkeutuivat kuuntelemaan hänen viisauksiaan. 

Pian kuitenkin maisemat taas muuttuivat ja nainen muuttui vanhemmaksi eskimomieheksi. Hän meloi keskellä jäämerta ja muutama jääkarhu seurasi hänen menoaan jäätikön reunalta. Hänen kanoottinsa läheisyydessä ui valtavan kokoinen valas ja sain tunteen, kuin häntä oltaisiin saattelemassa johonkin tuota sulaa meriuomaa pitkin jäätiköiden seassa. Vesi elementtinä kuitenkin muuttui ja vanhempi mies muuttui nuoreksi lihaksikkaaksi mieheksi uima-altaassa. Kyseessä oli olympialaiset ja suuri joukko paikalla olevia ihmisiä hurrasivat ja kannustivat tätä miestä voittoon. Aistin tästä nuoresta miehestä valtavaa määrätietoisuutta ja voimaa. Hän luotti täysin omaan vahvuuteensa ja omiin kykyihinsä uijana. Tämä itsevarmuus auttoi häntä tavoittelemaan unelmiensa kultamitalia. Ennen kuin hän pääsi maaliin saakka, muuttui maisema vielä kerran ja nyt hän jatkoi uimistaan ison järven läpi toiselle puolelle, ison ihmisjoukon hurratessa ja kannustaessa häntä eteenpäin. Hän oli kestävyysurheilija ja hänen omasi täydellinen mielenhallinnan sekä luottamuksen kehoonsa, vaikka matka edessä tuntui loputtomalta taistelulta. Hän tiesi, että hän tulisi pääsemään rantaan, epäilyksen häivähdystäkään ei näkynyt hänen mielessään. 

Rummutuksen jatkuessa rauhallisena ja tasaisisena eteenpäin, tarina alkoi jälleen muuttumaan…

Näin kauniin eteerisen naisen keskellä mystistä metsää. Kaikkialla leijaili sädehtiviä pieniä valopalloja ja nainen itsellään hohti erilaisia sateenkaaren värejä ympärilleen. Hänestä huokui valtavaa herkkyyttä ja hänen hymynsä sulatti sydämiä. Hänen silmänsä hohtivat ja niistä huokui esiin elämän iättömyys. Hän oli ikuinen ja hän piti elämää yllä itsessään. Hänen ympärillään istui kymmenittäin nuoria pellavapäitä ja he seurasivat lumoutuneesti tämän hyvin eteerisen naisen tarinan kerrontaa. Hän kertoi lapsille tarinoita erilaisista elämistä erilaisissa maailmoissa ja tällä tavoin opetti lapsille elämästä. Tarinat auttoivat lapsia ylläpitämään omaa viisauttaan ja omaa puhdasta valoaan, eikä heillä ollut koskaan tarvetta tuomita tarinoita tai tarinoiden henkilöitä. He olivat ainoastaan lumoutuneita erilaisista tarinoista ja niiden opetuksista. 

Viimeisenä näin uudelleen nuoren naisen, joka kulki hohtavaa valoista polkua eteenpäin kohti kirkasta valoa. Hänelle asetettiin upea kruunu päähän sekä maailman vahvin ja kaunein miekka kotelossa hänen selkäänsä. Hänen käsilleen laskettiin vastasyntynyt lapsi ja näiden kantamusten kanssa hän lähti kevyin, määrätietoisin ja hyvin rakastavin askelin eteenpäin…

Avasin silmäni, tasaisen rummutuksen vielä jatkuesssa. Tunsin sydämessäni valtavaa rakkautta ja kiitollisuutta kaikkia näitä tarinoita kohtaan. Miten paljon ne minulle opettivatkaan. Annoin rummutuksen hiljalleen hiljentyä ja asetin rummun syliini päällipuoli ylöspäin. Asetin kämmeneni rummun päälle ja aloin silittämään rummun kantta. Annoin kämmeneni liikkua isoin pyörivin liikkein koko rummunkannen alueella ja minusta tuntui, kuin olisin silittänyt kädelläni tuota poroa, jonka nahasta rumpuni oli tehty. Tunsin käteni alla tuon poron karkean karvan ja ihastelin poron upeaa ulkomuotoa. Kiitin poroa siitä, että juuri hän oli valikoitunut oman rumpuni oppaaksi. Kiitin, että olin saanut sen lempeän luonteen osaksi rumpuani. Viimein annoin kämmeneni pysähtyä ja katselin rumpuni piirroksia. Mietin hiljaa mielessäni, että miten monta tarinaa voikaan mahtua yhteen rumpuun. 

Nostin rummun sylistäni takaisin kaappini päälle ja päätin jakaa nämä tarinat sinulle. Toivon mukaan pääsit niiden myötä pienelle matkalle omiin mielikuviisi ja pääsit avaamaan myös oman sydämesi ilolle. Nämä tarinat olivat sinun tarinoitasi ja ne asuvat edelleen syvällä sydämessäsi. Kiitos, että sain tuoda ne sinulle esiin 🙂

Ihanaa aurinkoista viikonloppua kaikille toivotellen!

Sydänhalauksin, Reija